Historiaa ja arkkitehtuuria

Seurantalojen rakentaminen oli Suomessa vilkkaimmillaan 1900-luvun alussa. Erilaisia aatteellisia yhdistyksiä perustettiin ympäri maata, ja muutamassa vuosikymmenessä ne rakensivat kokoontumistiloikseen tuhansia seurantaloja.

Seurantalot ovat tärkeä osa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan syntyä. Ne ovat tarjonneet 1800-luvun lopulta lähtien kansalaisille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, teatteri- ja musiikkiharrastuksiin, urheiluun ja alussa myös lainakirjastojen käyttöön. Niiden salit ovat tarjonneet näyttämön maakuntia kiertäville teatteriryhmille, elokuvaesityksille sekä tansseille ja viihdeorkestereille. Moni poliitikko aloitti uransa seurantalossa, ja näyttelijä siirtyi harrastuksesta ammattiin seurantalon kulisseista.

^{Turun VPK:n talo on rakennettu 1892 ja edelleen alkuperäisessä käytössä. Se on ainutlaatuinen myös kooltaan ja sisätiloiltaan. Kuva Tuomas Uusheimo.}

Seurantaloja on kaikenkokoisia: muutaman kymmenen neliön mökistä tuhansien neliömetrien hulppeisiin kivitaloihin. Pääosin seurantalot on kuitenkin rakennettu puusta. Useimmat ovat enemmän käytännöllisiä kuin komeita, mutta vaatimattomimmissakin taloissa on nähtävillä oman aikansa rakennusperinnön tunnusmerkkejä.

Vanhimmat seurantalot on yleensä rakennettu hirrestä perinteistä rakennustapaa noudattaen. Seurantalon tiloiksi vakiintui 1900-luvun alussa korkean näyttämöllisen salin, eteisen ja ravintolatilan kokonaisuus keittiöineen. Kaupunkien keskustoissa seurantalot saivat koristeellisen ulkovuorauksen, maaseudulla talo saattoi jäädä hirsipinnalle.

Ensimmäiset kiviset ”palatsimaiset” seurantalot nousivat Helsingin ja Turun vapaapalokunnille. Näitä seurasivat työväenliikkeen komeat kivitalot Tampereelle, Helsinkiin ja Kotkaan.  Seurantalojen rakentaminen jatkui katkeamattomana 1880-luvulta jälleenrakennusaikaan saakka.

^{Laitilassa sijaitseva Walon talo on tiettävästi Suomen vanhin seurantalo. Kuva Heli Laaksonen.}

Seurantalojen suunnittelija joukko on kirjava, kansanrakentajista nimekkäisiin arkkitehteihin esimerkkeinä Theodor Höijer, Eliel Saarinen ja Alvar Aalto. Seurantalojen arkkitehtuuriin on omaksuttu muotoja ja koristeaiheita niin jugendin, klassismin kuin funktionalismin arkkitehtuurista. Noin neljäsosa nykyisistä seurantaloista on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi. 

^{Yksi uusimmista taloista. Korsnäs Ungdomsföreningenin uusi talo Korsnäsgården valmistui 2012.}

Uusia seurantaloja ei ole rakennettu 1970-luvun jälkeen kuin aivan muutamia, ja nekin yleensä palaneen talon tilalle. Yhteisten, ei-kaupallisten kokoontumistilojen tarve ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään. Vanhoja taloja ylläpidetään talkoovoimin ja uusia kylä- ja kotiseututaloja perustetaan edelleen, usein vanhoihin kansakoulurakennuksiin tai käytöstä poistetuille rautatieasemille.

Lisää aiheesta

Yhdessä rakennetut - suomalaisia seurantaloja (pdf)
toim. Anna-Maija Halme ja Leni Pakkala